You are currently viewing Täineuroosista saa puhua

Täineuroosista saa puhua

Päätäi on monille perheille tuttu riesa, johon onneksi löytyy helposti hoito-ohjeita ja apuvälineitä. Liian vähän kuitenkin puhutaan täiden aiheuttamasta vakavasta psykiatrisesta häiriöstä eli täineuroosista.

Päätäi (Pediculus humanus var capitis) on n. 2–3 mm:n pituinen läpikuultava siivetön hyönteinen, joka loisii ihmisissä, tarkemmin ottaen ihmisten hiuksissa. Nykysuomen sanakirjan mukaan päätäi on ”vittumainen ötökkä, josta on ihan helvetin vaikea päästä eroon”. Otus ei ole hengenvaarallinen, mutta sen mukana leviää helposti tarttuva psykiatrinen häiriö nimeltä täineuroosi.

Täineuroosi (Ridiculus humanus neurosis) on häiriö, jota ilmenee erityisesti ihmisillä, joiden pennuilla tai pentujen kasvuympäristössä on havaittu täitartunta. Täineuroosi siirtyy ihmispentujen kautta aikuisyksilöille, mutta sitä on vaikea ehkäistä, sillä useimmilla pennuilla tauti ilmenee oireettomana. Neuroosin yleisimpiä oireita ovat luulotauti, valekutina ja yksilön omien sekä sen pentujen pääkarvoituksen maaninen harjaaminen. Neuroosi on yleensä vaaraton, joskin seurauksena on usein hankaamisesta ja raapimisesta kipeytynyt hiuspohja. Historiasta tunnetaan myös muutama psykoosiin johtanut tapaus.

Täineuroosia esiintyy tyypillisemmin naarasvanhemmilla sekä niillä urosvanhemmilla, joiden päälakea koristaa tuuheampi karvapehko. Uroksilla, joilla karvoitus on alkanut – usein iän myötä – keskittyä päälaen sijasta muihin ruumiinosiin, täineuroosi on harvinaisempi. Jonkin verran vaivaa esiintyy myös muilla ihmispentujen kanssa viihtyvillä aikuisyksilöillä, mutta pentujen vanhempiin nähden vaivat eivät ole yhtä raivokkaita. Täineuroosista kärsii vähintään lievänä versiona arvioiden mukaan noin 50–60 % aikuisihmisistä.

Vakka-Suomen yliopiston kliinisen loispsykiatrian erikoisdosentti Ritva Öttiäinen on tutkimusryhmänsä kanssa tehnyt viime vuosina tutkimuksia, joissa on havaittu täineuroosin linkittyvän moniin muihin psykosomaattisiin sairauksiin. Täineuroosi saatetaankin usein sekoittaa mm. matoneuroosiin, joka on täineuroosin sukulaissairaus. Matoneuroosi on niinikään ihmispennuista aikuisyksilöihin siirtyvä häiriö, mutta sen aiheuttaa päätäin sijasta kihomato. Matoneuroosin tyypillisimpiä oireita ovat luulotauti, peräaukon valekutina sekä päättymätön tarve tutkia jälkikasvun peräaukkoa taskulampulla.

Yleisesti täineuroosiin hoidossa vakiintuneita hoitomuotoja ovat hengitysharjoitukset, kognitiivinen psykoterapia sekä erilaiset uskomushoidot. Jos oireet yltyvät vakaviksi tai hankaloittavat liikaa normaalia elämää, on syytä hakeutua lääkäriin. Varmin tapa lievittää oireita on kuitenkin hankkiutua eroon itse loisesta eli päätäistä. Kun päätäi on onnistuttu karkottamaan ihmisen elinympäristöstä, on paraneminen täineuroosista todettu erittäin nopeaksi.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Päivi

    Meillä tämä neuroosi saattais tosin olla pahempi ihan sillä jälkikasvulla jonka päästä se täi löytyisi. Varjelkoon siltä kohtalo meitä. nimim. Äiti, jonka lapsella jo mm.tikkuneuroosi, haavan tulehdusneuroosi, hampaan reikäneuroosi….taskulamppu ja suurennuslasi kovassa käytössä.

    1. Arto Bäckström

      Outs! Siinäpä neurooseja kerrakseen!

Vastaa