You are currently viewing Hyvään elämään tarvitaan myös vaikeuksia

Hyvään elämään tarvitaan myös vaikeuksia

Havahduin tänään siihen, että elämäni on todella hyvää, jopa itkettävän onnellista. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, en elä vailla huolia ja murheita. Itse asiassa juuri niiden vuoksi elämäni on täyttä, mielekästä ja merkityksellistä.

Monet asiat ovat tällä hetkellä kunnossa, mikä ehkä sai minut tarkemmin pohtimaankin tilannettani. Viime viikonloppuna vietimme molempien nepsyjemme syntymäpäiviä. Ja nimenomaan KAVERISYNTTÄREITÄ! Ei mikään pikku juttu, kuten useimmat erityisvanhemmat voivat todistaa.

A:n 12-vuotispäiviä juhlistimme siten, että veimme A:n ja hänen koulukaverinsa leffaan ja hampurilaisaterialle. En ole nähnyt pitkään aikaan, että A olisi ollut niin onnellinen! Hän ei ole vuosiin voinut kuin etäisesti haaveilla, että hänen voimavaransa riittäisivät näinkin yksinkertaiseen sosiaaliseen toimitukseen kavereiden kanssa. Nyt se saattoi olla koko vuoden kohokohta.

Vähintään yhtä hyvin sujuivat Köpön 6-vuotissyntymäpäivät. Kuusi kuusivuotiasta vierasta riehuivat talossamme puolitoista tuntia. Runsaasta kokemuksesta voimme antaa yleisen vinkin, että tuon ikäisten syntymäpäivien kesto on maksimissaan 1,5 tuntia, ohjelman on oltava tiivis ja ohjattu ja suursiivous kannattaa tehdä vasta juhlien jälkeen. Muussa tapauksessa menetät hermosi, itsekunnioituksesi sekä elämänhalusi ja päädyt elämään kodittomana sillan alla toivomassa nopeaa kuolemaa.

Selvisimme siis hengissä, vaikka edelleenkin vielä toivutaan hurrikaanista. Mutta: Köpö jaksoi isännöidä hienosti juhliaan, jotka olivat hänelle jo ennakkoon elämää suurempi asia. Ensin kaverit ja vielä päälle sukulaiset, eikä uupuneesta, kiukkuisesta ja ylikierroksilla käyvästä Köpönaattori 3000:sta ollut tietoakaan

Vastoinkäymiset tuovat perspektiiviä

Mutta vaikeuksistahan tässä piti puhua. Nimittäin juuri erilaisten koettujen vaikeuksien, taistelujen ja eletyn epätoivon kautta sitä juuri osaakin nähdä, miksi juuri tällainen arkinen elämä on niin hyvää, tyydyttävää ja mielekästä. Elämä tapahtuu, ja elämään pitää mahtua hyvää ja huonoa.

Voin sanoa, että on joitakin päiviä joita vaihtaisin pois, mutta en missään nimessä voisi väittää, että eletyt vaikeudet olisivat olleet huonoa elämää. Ne ovat olleet hyvää elämää, koska niiden kautta on opittu kasvamaan, rakastamaan ja tuntemaan omaa itseä ja elämää sellaisena kuin se oikeasti ilmenee.

Viime aikoina on yhtä aikaa tullut eteen normaalia enemmän huolia ja murheita, jotka liittyvät sukulaisten tai hyvien ystävien elämään ja sitä kautta tietysti vahvasti meidän elämäämme. Vaikka nämä huolet kuormittavat ja koskettavat syvästi, eivät ne silti ole kuormittavuudessaan edes murto-osaa siitä, mitä aikanaan koimme lapsemme kanssa.

En kaipaa hetkeäkään niitä pelkoja ja huolia, joita aikanaan koimme A:n tilanteen vuoksi. Siis niitä hetkiä, kun saimme miettiä, hyppääkö hän matkalla junan alle, voiko hän ikinä käydä enää koulua, aiheuttaako hän jollekin raivostuessaan peruuttamatonta vahinkoa tai jaksaako hän enää tulevaisuudessa elää lainkaan itsensä kanssa.

Oman lapsen vaikeudet ovat raskainta, mitä ihmiset voivat kokea. Silti olen toisaalta kiitollinen, että olen saanut kaiken sen kokea, sillä ehkä juuri siksi voin täysin vakuuttuneesti todeta, että minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä hyvä elämä.

Ja kyllä, tiedän vaikeuksia olevan vielä runsain mitoin edessä päin. Murrosiän demonit ovat vasta nostamassa päätään A:n kohdalla ja Köpön tulevaisuuden kehitys on vielä suuri kysymysmerkki. Siksi toivon, että muistan tämän oppini myös huonoina hetkinä: juuri vaikeuksien kautta avautuu reitti hyvään elämään.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Virve

    Arto,hieno kirjoitus.

    Se on totta että miten lasten vuoden koho kohta on omat synttärit. Meillä Eemil jo odottaa kovasti kesää ja 12v syntymäpäiviään.

    Meillä kun sattuu kesällä. Onkin ollut hyvä pitää juhlat ulkosalla. Missä ovat saaneet energiansa purkaa.

    Se on myös totta,että aikuisen oltava mukana ns. Kerhotätinä. Joka ohjaa toimintaa niin ettei se pääse ihan karkaamaan.
    Lapsia on niin erilaisia.
    Joillekin on taas tylsää mistä taas muut pitävät.

    Miun kaksi erityislasta on minua vahvistaneet entisestään,he ovat myös paljon opettaneet elämästä.
    Enkä vaihtaisi päivääkään pois.

    He ovat miun rakkaita erilaisen erityisiä. Heidän ilo ja välittäminen on niin aitoa ja hetkistä.

    Kyllä monet itkut on myös itketty ja huoli ollut kova.

    Mutta tässä sitä ollaan ja kaikesta selvitty.

    Vaikka elämämme on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa.
    Mutta elämä jatkuu….

    Paljon voimia Arto ja kevään odotusta koko perheelle!

    T. Virve Savonlinnasta

    1. Arto Bäckström

      Kiitos, Virve! Ja hyvää kevään odotusta myös teidän perheelle!

Vastaa