You are currently viewing Miten suhtautua lasten laitteiden käyttöön?

Miten suhtautua lasten laitteiden käyttöön?

Nettipelit, sosiaalinen media ja muut verkossa toimivat sovellukset ovat nykyisin nopea ja helppo tapa tavata ihmisiä ja solmia ystävyyssuhteita, niin lapselle kuin aikuisellekin. Näiden kautta voi vapautua ainakin osittain monista fyysisistä ja psykososiaalisista rajoitteista, jotka häiritsevät muutoin ihan arkistakin sosiaalista kanssakäymistä.

Meilläkin A on pelaamisen kautta kyennyt oppimaan paljon sosiaalisia taitoja ja harjaannuttamaan tunnetaitojaan, kun sosiaalisten nettipelien maailmassa joutuu jatkuvasti tottumaan yhteistoimintaan ja kilpailuun toisten kanssa. A:lla on pelaamisen ansioista ympäri maailman kavereita, joiden kanssa hän kommunikoi erittäin sujuvasti englanniksi. En osaa edes kuvitella, miten suuri merkitys tällä virtuaalimaailmalla on 12-vuotiaalle pojallemme, joka kykenee käymään koulua vain pari tuntia päivässä ja joka ei pysty ylläpitämään kaverisuhteita lähialueen lasten kanssa.

Mutta pelaaminen ei ole koko kuva siitä, mitä A ja monet muut lapset ja nuoret laitteillaan puuhaavat. A on innokas koodari, joka opettelee pelintekoa sekä muuta koodausta ohjelmointia joka päivä. Lisäksi hän saattaa tehdä musiikkia, videoita tai jotain muuta luovaa ja itseilmaisua kehittävää koneellaan. Tämä on se tapa, jolla hän kiinnittyy tähän maailmaan.

Mutta, kuten kaikella, myös laitteiden käytöllä on oltava aikuisten valvonta ja terveet rajat. Asia on alkanut mietityttämään minua enemmän nyt taas, kun A:n Tourette-oireisiin kuuluvat pakko-oireet ovat vahvistuneet, ja nyt nuo pakottavat ajatukset ovat alkaneet liittyä pelaamiseen ja koodaamiseen. Rajojen asettaminen laitteiden käytölle on muutenkin suurin riitoja aiheuttava aihepiiri meillä. Paradoksaalista kyllä, rajaamisesta tulee paljon enemmän riitaa muiden lasten kun A:n kanssa.

Rajojen asettaminen ei ole yksinkertaista

Pidän selkeistä rajoista. Siksi sorrun liian usein antamaan liian jyrkkiä käskyjä ja määräyksiä laiteajan käyttöön. Haluaisin, että kun kerran olemme sopineet, että kaksi tuntia päivässä on vapaata laiteaikaa (kouluikäisillä), niin siitä sitten pidettäisiin armottomasti kiinni joka päivä ilman mutinoita ja erillisiä kehotuksia. Mutta eihän se niin toimi.

Ensinnäkin pitää pystyä erottamaan, mihin niitä laitteita käytetään. Ei ole sama asia, käytetäänkö laitteita pelaamiseen, videoiden katseluun, kavereiden kanssa yhteydenpitoon, kirjoittamiseen, läksyjen tekoon, kuvien ottamiseen, musiikin kuunteluun vai tulevaisuuden liiketoiminnan suunnitteluun. Toisaalta nykyisin lapset saattavat tehdä kaikkia näitä yhtä aikaakin.

On aika typerää rajoittaa saman kaavan mukaan kaikkea tekemistä laitteilla. Ongelmana vain on, ettei vanhempana aina osaa erottaa, mikä tekeminen on hyödyllistä ja kehittävää ja mikä ei. Ja onko oikeastaan lähtökohtaisesti sellaista tekemistä, jota ei pitäisi suosia? Itse olisin kyllä välillä valmis kieltämään typerien nettivideoiden katselemisen kokonaan, mutta se johtuukin vain omasta typeryydestäni. Nekin ovat osa lasten ja nuorten jakamaa kokemuspiiriä kuitenkin.

Yksi tärkeä näkökulma koskee myös tuota sosiaalista aspektia. Laitteiden käyttäminen voi olla tänä päivänä monelle lapselle välttämätöntä sosiaalisten piirien ja kaverisuhteiden rakentamiseen. Tämä korostuu varmasti nepsyillä, mutta on tyypillistä ihan nenttilapsillakin. Kuinka helposti sitä voidaankaan mennä romuttamaan lastensa vaivalla rakentama luottamus ja asema nettiyhteisöissään vain pakottamalla sulkemaan peli tai sovellus kesken yhteisen tekemisen.

Mutta joka tapauksessa ruutujen takaa avautuva maailma on tärkeä ja täysin itsestäänselvä osa omaa kokemuspiiriä kaikille lapsille. Sen merkitystä ei saisi vähätellä. Vielä meidän lapsuudessamme internetin maailma koettiin jotenkin erilliseksi fyysisestä todellisuudesta ja siksi olemme nyt niin pihalla lastemme kokemuksesta.

Lapset myös reagoivat pelaamiseen ja muuhun ruudun tuijotteluun eri tavoin. Meillä ainakin osa lapsista voimautuu ja saa energiaa, kun taas osa turhautuu, tylsistyy ja on pahalla tuulella runsaan laitteidenkäytön seurauksena. Lapset myös tuntuvat käyttävän ja tarvitsevan laitteita ihan eri tarkoituksiin. Yritä siinä sitten luoda selkeitä, reiluja ja yhteisiä sääntöjä kaikille.

Ohjeita vanhemmille lasten laitteiden käytön valvontaan

Koska aihepiiri on hankala eikä todellakaan mustavalkoinen, yritän nyt tähän itselleni listata toimivaksi katsomiani sääntöjä, joilla voisin luoda tolkkua tähän tilanteeseen. Nämä säännöt ovat siis vanhemmille tarkoitettuja, koska ainakin minun on selvästi korjattava omaa käytöstäni ja käsityksiäni lasten laiteajoista ja sen käytöstä.

Osan seuraavista ohjeista olen bongannut pelikasvattajien ja pelaamisen vaikutuksia tutkineiden ammattilaisten puheista ja kirjoituksista, osan olen järkeillyt itse. Samat ohjeet pätevät pitkälti myös aikuisten omien laitteiden käytön hallintaan.

  1. Huolehdi, että laitteiden käyttö ei häiritse perustarpeiden tyydytystä, kuten unta ja syömistä. Laitteet eivät siis kuulu ruokapöytään, sänkyyn tai hellyyden hetkiin.
  2. Tutustu siihen, mitä ja kenen kanssa lapsesi laitteillaan puuhaa. Jos et ymmärrä, pyydä lastasi selittämään. Kiinnostuksen osoittaminen on lapselle tärkeää, vaikka et kaikesta niin itse välittäisikään.
  3. Aseta rajat sen mukaan, miten koet olevan parasta juuri sinun lapsellesi. Lapset ovat keskenään erilaisia, eivätkä toisten perheiden esimerkit tai yleiset suositukset välttämättä sovellu suoraan teille.
  4. Velvollisuudet ennen hupia. Läksyt ja muut on pakolliset hommat on hoidettava sovitusti, jotta laiteaikaa voi saada hupailuun.
  5. Vaali terveyttä ja hyvinvointia. Lasten pitäisi liikkua ja ulkoilla päivittäin ja tehdä muutakin elämässään kuin istua laitteiden ääressä. Tässä kohtaa tulee huomioida mahdolliset toimintakykyrajoitteet, joita laitteiden käytöllä yritetään kompensoida.
  6. Kannusta luovuuteen. Laitteilla voi saada aikaan paljon hyvää ja kaunista itselleen tai toisille. Teknologian avulla lapsikin voi oppia tekemään maailmasta paremman paikan. Mutta muista, ettet jotkin oikeasti hyödylliset tai kehittävät asiat saattavat aikuisen silmiin näyttää typeriltä.
  7. Ole hyvä esimerkki. Jos et halua, että lapsi on nenä kiinni ruudussa joka hetki, älä ole nenä kiinni ruudussa joka hetki.
  8. Älä tee ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma. Jos laitteiden käyttö ei haittaa elämää, niin silloin ei ole ongelmaa. Emme tietenkään voi tietää, miten tämä kaikki uusi teknologia vaikuttaa lastenmme aivojen kehitykseen, mutta se juna meni jo. Laitteet ovat joka tapauksessa tulleet jäädäkseen.

Onko sinulla jotain olennaista lisättävää vai oletko jostain kenties eri mieltä? Jätä kommentti!

Vastaa