You are currently viewing Autisti muuttaa maailmaa – ja se pelottaa monia

Autisti muuttaa maailmaa – ja se pelottaa monia

Greta Thunberg, nuorten ilmastonmuutostaistelun keulakuva, on viime aikoina saanut kovaa kritiikkiä lähinnä keski-ikäisiltä ja sitä vanhemmilta henkilöiltä, usein juuri mieshenkilöiltä. Vaikka arvostan Thunbergin työtä suunnattomasti, en ole aikaisemmin ottanut juuri häntä puheeksi, koska en ole halunnut, että hänen autismistaan tehtäisiin isoa numeroa. Olisi maailman kannalta parempi keskittyä siihen, mitä hän haluaa sanoa.

Mutta koska hänen Asperger-tyypin autismistaan on nyt tehty numero, niin otanpahan sittenkin vähän kantaa keskusteluun. Typerää kommentointia on tullut ainakin kahdesta suunnasta. On ensinnäkin ilmastodenialistit ja nuoria naisia väheksyvät sedät, joilta on argumentit loppuneet kesken ja jotka siksi käyvät henkilöön kiinni. Toisena joukkona on ”hyvää tarkoittavat” ihmiset, jotka haluaisivat suojella autistista lasta pahalta maailmalta.

Koska argumenttien kärki liittyy aina tavalla tai toisella autismiin, niin on syytä avata, mikä kaikki tässä haisee mädältä kananmunalta. (Jos luet tätä ja koet, ettet tiedä paljon mitään autismista, niin aloita lukemalla artikkeli 4 asiaa autismista, jotka kaikkien on syytä tietää.)

Neurokirjon ihmisiä ei voi määritellä tuntematta heitä

Autismia on monenlaista ja Aspergerin oireyhtymäksi aikanaan diagnosoitu autismikin voi ilmetä hyvin erilaisina oirekuvina ja ominaisuuksina. Siksi ei ole reilua tulkita autismikirjon tai muun neurokirjon henkilöitä omien ennakkoluulojen kautta, ihan kuten ei muitakaan ihmisiä.

Koska tyypillisiä oireita ovat mm. tunne-elämän kehitysviiveet, sosiaalisten tilanteiden ylikuormittavuus ja kiinnostuksen kohteiden kapea-alaisuus, on moni lähtenyt arvostelemaan Gretaa ja hänen vanhempiaan, että miksi hänet on päästetty kiertämään maailmaa ja ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät hänen ikäiselleen kuulu. Eikö siis olisi parempi suojella lasta rajoittamalla hänen menemisiään ja tekemisiään, jotta hän ei kuormitu liikaa ja kärsi?

Myös hänen poliittiset vastustajansa ovat hyökänneet kimppuun väittämällä, että eihän autistinen pikkutyttö voi olla pätevä sanomaan mitään noin isosta asiasta kuin ilmastonmuutos. En viitsi edes hermostua noin alentuvasta tavasta suhtautua neurokirjon ihmisiin, koska on ihan yleistietoa, että neurokirjolaiset eivät ole tyhmiä. Gretan Thunberg on paljon paremmin perillä esim. ilmastotieteestä kuin hänen kriitikkonsa.

Väite, että hänet olisi manipuloitu ”ilmastovouhotuksen” keulakuvaksi on vielä absurdimpi, koska jos hän kerran on autisminsa takia muka altis kuormittumaan, tyhmä tai kyvytön, niin miksi hän olisi ikinä tällaiseen lähtenyt tai miksi hänet olisi haluttu keulakuvaksi nostaa? Aika ristiriitaista, eikö totta?

Minä en osaa enkä halua puhua Gretan puolesta, koska en häntä tunne, ja tiedän, että kaikki neurokirjon lapset, nuoret ja aikuiset ovat omia yksilöitään. Kenenkään ratkaisuja ei voi arvostella tuntematta heitä kunnolla. Siksi annan mielummin Gretan itse puhua puolestaan.

Neurokirjon ihmiset eivät ole uhreja

https://platform.twitter.com/widgets.js https://platform.twitter.com/widgets.js https://platform.twitter.com/widgets.js

Tiivistetysti Greta siis kertoo, että koska hänen vastustajansa ovat niin heikoilla, he ovat alkaneet käyttää hänen autismiaan lyömäaseena, vaikka todellisuudessa oikeissa olosuhteissa hänen erilaisuutensa on enemmänkin supervoima. Sen sijaan, että ilmastonmuutoksen vastainen taistelu olisi hänelle kuormitustekijä ja uhka kehitykselle, on se päinvastoin antanut koko elämälle merkityksen ja voimaa, jota aiemmin hänen elämästään oli puuttunut.

Tunnistan tuon saman voimaantuneen tarmon siinä, miten meidän A suhtautuu koodaamiseen. A on jo kahdeksanvuotiaasta päättänyt kehittyä maailman parhaaksi pelikoodariksi ja hän on siitä asti paitsi harjoitellut koodaamista ja ohjelmointia myös tehnyt omalle tulevalle pelifirmalleen liiketoimintasuunnitelmaa. Pitäisikö minun siis olla huolissani siitä, että lapsi on löytänyt intohimon, joka antaa hänelle kaiken sen energian ja tarmon, jota hän elämässään tarvitsee?

Olen siitä samaa mieltä kriitikoiden kanssa, että ilmastokriisiin liittyvät poliittiset ratkaisut kuuluisivat valtaa pitävien aikuisten hoidettavaksi, mutta koska juuri nämä ihmiset eivät kanna vastuutaan, on Gretan ollut pakko toimia, ja kiitos siitä! Kysymykseen, antaisinko itse oman Asperger-lapseni tehdä jotain vastaavaa, vastaisin näillä tiedoin ehdottomasti KYLLÄ – ja olisin erittäin ylpeä.

Tällä artikkelilla on 7 kommenttia

  1. Tuula Pesonen

    Kiitos valaisevasta artikkelista taas kerran! 😊

    1. Arto Bäckström

      Kiitos Tuula kommentista!

  2. ritvalajunen

    Ihailen ja.kunnioitan Gretan rohkeutta katsoa todellisuutta, jossa ihmiskunnan ja koko luomakunnan tulevaisuus on uhattuna. Me tavikset suojaamme itseämme ahdistavallta tulevaisuuden näkymältä keinoilla jotka elämämme aikana olemme oppineet. Kiellämme, torjumme, Käymme totuuden puhujien kimppuun. Pistämme päämme pensaaseen. Asia ei kuulu meille. Jatkamme elämäämme entiseen malliin. ”Vedenpaisumus meidän jälkeemme. Kiitos”

    1. Arto Bäckström

      Minusta kriisi on hyvä sana kuvaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa reaktiota ihmisissä. Olemme vasta kriisin reaktiovaiheessa, jolloin emme vielä ole valmiita ymmärtämään ja ottamaan vastaan tietoa siitä muutoksesta, mikä on meneillään. Onneksi on Gretan tapaisia ihmisiä, jotka nousevat ylös ja osoittavat, että meidän on aika muuttua ja sopeutua uuteen tilanteeseen.

  3. Jani Lehtinen

    Minulla ei ole mitään vastaan Greta Thunbergia, vaan olen hänestä jopa ylpeä. Myös itselläni on autisti tytär. En silti ole välttämättä samaa mieltä jokaisesta asiasta kuin hän. Kuinka moni tavallinen ihminen ylipäätänsä tietää hänen ajatuksistaan? Hyvin paljon uutisointi on nyt pyörinyt häneen persoonana, ei niinkään asioihin mitä hän on tuonut esille.

    1. Arto Bäckström

      Gretan sanoma ei poikkea ilmastotieteen konsensuksesta, joten mitään ”omaperäistä” ei niissä faktoissa ole sinänsä. Gretan ansio on siinä, miten hän on tuonut esiin sukupolvensa huolen siitä, että nyt on toimittava, jotta tulevaisuus voidaan turvata. Tämä sukupolven äänitorvena toimiminen tuskin on jäänyt mediaa seuraavilta ”tavallisilta ihmisiltä” huomioimatta. Jos omalla persoonallaan voi kiinnittää huomiota asioiden prioriteettijärjestykseen, niin silloin persoonaan keskittyvä kampanjointi ei mielestäni ole pahasta. Sen sijaan Gretan kyseenalaistaminen hänen persoonansa vuoksi ei ole reilua.

  4. Kristiina

    13v poikani, jolla on asperger ja kuulolaite toisessa korvassa, kertoi pikkusiskolleen: ”Ei asperger ole mikään vamma. Kuulovamma on vamma. Asperger ei oikeastaan ees vaikuta kauheesti mun elämään. Se tekee musta vaan joissain jutuissa paremman.”

    Ilmeisesti, jos jollain on ongelma, niin se on kanssaihmisillä, jotka ei vaan tajuu. 🤣

Vastaa