Blogi

Greta Thunberg, nuorten ilmastonmuutostaistelun keulakuva, on viime aikoina saanut kovaa kritiikkiä lähinnä keski-ikäisiltä ja sitä vanhemmilta henkilöiltä, usein juuri mieshenkilöiltä. Vaikka arvostan Thunbergin työtä suunnattomasti, en ole aikaisemmin ottanut juuri häntä puheeksi, koska en ole halunnut, että hänen autismistaan tehtäisiin isoa numeroa. Olisi maailman kannalta parempi keskittyä siihen, mitä hän haluaa sanoa.

Mutta koska hänen Asperger-tyypin autismistaan on nyt tehty numero, niin otanpahan sittenkin vähän kantaa keskusteluun. Typerää kommentointia on tullut ainakin kahdesta suunnasta. On ensinnäkin ilmastodenialistit ja nuoria naisia väheksyvät sedät, joilta on argumentit loppuneet kesken ja jotka siksi käyvät henkilöön kiinni. Toisena joukkona on ”hyvää tarkoittavat” ihmiset, jotka haluaisivat suojella autistista lasta pahalta maailmalta.

Koska argumenttien kärki liittyy aina tavalla tai toisella autismiin, niin on syytä avata, mikä kaikki tässä haisee mädältä kananmunalta. (Jos luet tätä ja koet, ettet tiedä paljon mitään autismista, niin aloita lukemalla artikkeli 4 asiaa autismista, jotka kaikkien on syytä tietää.)

Neurokirjon ihmisiä ei voi määritellä tuntematta heitä

Autismia on monenlaista ja Aspergerin oireyhtymäksi aikanaan diagnosoitu autismikin voi ilmetä hyvin erilaisina oirekuvina ja ominaisuuksina. Siksi ei ole reilua tulkita autismikirjon tai muun neurokirjon henkilöitä omien ennakkoluulojen kautta, ihan kuten ei muitakaan ihmisiä.

Koska tyypillisiä oireita ovat mm. tunne-elämän kehitysviiveet, sosiaalisten tilanteiden ylikuormittavuus ja kiinnostuksen kohteiden kapea-alaisuus, on moni lähtenyt arvostelemaan Gretaa ja hänen vanhempiaan, että miksi hänet on päästetty kiertämään maailmaa ja ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät hänen ikäiselleen kuulu. Eikö siis olisi parempi suojella lasta rajoittamalla hänen menemisiään ja tekemisiään, jotta hän ei kuormitu liikaa ja kärsi?

Myös hänen poliittiset vastustajansa ovat hyökänneet kimppuun väittämällä, että eihän autistinen pikkutyttö voi olla pätevä sanomaan mitään noin isosta asiasta kuin ilmastonmuutos. En viitsi edes hermostua noin alentuvasta tavasta suhtautua neurokirjon ihmisiin, koska on ihan yleistietoa, että neurokirjolaiset eivät ole tyhmiä. Gretan Thunberg on paljon paremmin perillä esim. ilmastotieteestä kuin hänen kriitikkonsa.

Väite, että hänet olisi manipuloitu ”ilmastovouhotuksen” keulakuvaksi on vielä absurdimpi, koska jos hän kerran on autisminsa takia muka altis kuormittumaan, tyhmä tai kyvytön, niin miksi hän olisi ikinä tällaiseen lähtenyt tai miksi hänet olisi haluttu keulakuvaksi nostaa? Aika ristiriitaista, eikö totta?

Minä en osaa enkä halua puhua Gretan puolesta, koska en häntä tunne, ja tiedän, että kaikki neurokirjon lapset, nuoret ja aikuiset ovat omia yksilöitään. Kenenkään ratkaisuja ei voi arvostella tuntematta heitä kunnolla. Siksi annan mielummin Gretan itse puhua puolestaan.

Neurokirjon ihmiset eivät ole uhreja

When haters go after your looks and differences, it means they have nowhere left to go. And then you know you’re winning!
I have Aspergers and that means I’m sometimes a bit different from the norm. And – given the right circumstances- being different is a superpower.#aspiepower pic.twitter.com/A71qVBhWUU

— Greta Thunberg (@GretaThunberg) August 31, 2019

I’m not public about my diagnosis to ”hide” behind it, but because I know many ignorant people still see it as an ”illness”, or something negative. And believe me, my diagnosis has limited me before. >

— Greta Thunberg (@GretaThunberg) August 31, 2019

Before I started school striking I had no energy, no friends and I didn’t speak to anyone. I just sat alone at home, with an eating disorder.
All of that is gone now, since I have found a meaning, in a world that sometimes seems shallow and meaningless to so many people.

— Greta Thunberg (@GretaThunberg) August 31, 2019

Tiivistetysti Greta siis kertoo, että koska hänen vastustajansa ovat niin heikoilla, he ovat alkaneet käyttää hänen autismiaan lyömäaseena, vaikka todellisuudessa oikeissa olosuhteissa hänen erilaisuutensa on enemmänkin supervoima. Sen sijaan, että ilmastonmuutoksen vastainen taistelu olisi hänelle kuormitustekijä ja uhka kehitykselle, on se päinvastoin antanut koko elämälle merkityksen ja voimaa, jota aiemmin hänen elämästään oli puuttunut.

Tunnistan tuon saman voimaantuneen tarmon siinä, miten meidän A suhtautuu koodaamiseen. A on jo kahdeksanvuotiaasta päättänyt kehittyä maailman parhaaksi pelikoodariksi ja hän on siitä asti paitsi harjoitellut koodaamista ja ohjelmointia myös tehnyt omalle tulevalle pelifirmalleen liiketoimintasuunnitelmaa. Pitäisikö minun siis olla huolissani siitä, että lapsi on löytänyt intohimon, joka antaa hänelle kaiken sen energian ja tarmon, jota hän elämässään tarvitsee?

Olen siitä samaa mieltä kriitikoiden kanssa, että ilmastokriisiin liittyvät poliittiset ratkaisut kuuluisivat valtaa pitävien aikuisten hoidettavaksi, mutta koska juuri nämä ihmiset eivät kanna vastuutaan, on Gretan ollut pakko toimia, ja kiitos siitä! Kysymykseen, antaisinko itse oman Asperger-lapseni tehdä jotain vastaavaa, vastaisin näillä tiedoin ehdottomasti KYLLÄ – ja olisin erittäin ylpeä.