Blogi

”KUOLE, SAATANAN PASKA HOMO!”

”TAPA ITTES!”

”AARGH! KAIKKI VAAN KIUSAA MUA KOKO AJAN!”

Nuo lauseet olivat tourettea ja tarkoittavat suomeksi, että ”minulla on nyt vaikea olo, koska koulujen päättyminen stressaa ja minua vähän jännittää, minkälaisia arvosanoja saan todistukseeni, sillä pelkään kokevani pettymyksen”.

Helpottaa nykyisin huomattavasti, että lapsi on jo 13-vuotias ja osaa sanoittaa asiat paitsi touretten kielellä myös hetkeä myöhemmin suomeksi. Me vanhemmatkin olemme jo oppineet, mitä raivokkailla kommunikointiyrityksillä yritetään yleensä viestiä, vaikka usein varsinainen sanoma jääkin vielä voimakkaiden tunteiden hetkellä hämärän peittoon.

Toisen, 7 vuotta täyttäneen erkkalapsen kohdalla olemme vielä enemmän arvailuvaiheessa, koska nepsypiirteisyys tuottaa ”hieman” arvaamatonta käytöstä, jota yritämme parhaamme mukaan ja hyvällä tahdolla tulkita.

Esimerkiksi kiljuminen ja iltapalan syömisestä kieltäytyminen saattaa tarkoittaa, että ”olen tosi väsynyt ja kuormittunut kevään rasituksesta”. Mahdottomuus asettua illalla sänkyyn ja lopettaa mölyäminen taas tarkoittanee, että syksyllä alkava koulu jännittää.

Vihiä tulkintoihin voi onneksi löytää ympäröivästä kontekstista. Mitä ajankohtaisia muutoksia on nyt meneillään? Mitkä asiat lähimenneisyydessä tai lähitulevaisuudessa voivat aiheuttaa stressiä? Isot asiat on helppo tunnistaa, mutta suunnatonta kuormitusta voivat nepsyille aiheuttaa myös pienet asiat, joiden kaivaminen vaatii sitä, että lapsi osaa ne itse sanoittaa.

Koulujen päättyminen ja kesäloman alkaminen on kuitenkin hyvin tyypillinen stressin aihe. Monissa nepsyperheissä odotetaan kauhulla loma-aikoja, kun ei yhtään voida ennustaa, minkälaisia reaktioita ja oireita muutokset arkirutiineissa tällä kertaa aiheuttavat. Meillä nämä muutostilanteet ovat jo onneksi muuttuneet melko ennustettaviksi ja hallittaviksi.

Haluan tällä kirjoituksella toivottaa tsemppiä kaikille perheille kesään. Toivon, että jokaiselle riittää tarpeeksi kauniita, seesteisiä ja laadukasta yhteistä aikaa sisältäviä kesäpäiviä. Kuluneen kevään myötä en olisi yllättynyt, vaikka normaalista poikkeavaa oirelua ja vaikeita hetkiä olisi luvassa myös neurotyypillisten lasten perheissä.

Loppuun vielä tärkeä muistutus kaikille: avun hakeminen on sallittua, vaikka olisi pienikin huoli omasta, lapsen tai koko perheen jaksamisesta. Avun hakeminen ei ole häpeäksi vaan ansioksi kaikille vanhemmille.

Hyvää kesää!