Olemme olleet vaimoni kanssa kohta kymmenen vuotta naimisissa, ja päätimme juhlistaa yhteistä taivaltamme pienellä lomamatkalla ilman lapsia. Olemme olleet viimeksi yhteisellä lomamatkalla… ööö… emme koskaan, joten pieni irtiotto tuli tarpeeseen. (Noh, en ollut ihan rehellinen: kyllä meillä on kokemusta parista päiväristeilystä Tallinnaan.) Tässä on nyt sitten kepeähkö kaksiosainen matkaraportti kahden erityisvanhemman matkasta Turkin Antalyaan. Ensimmäisessä osassa kuvailen matkan valmistelun ja matkustamisen määränpäähän, toisessa osassa keskityn tapahtumiin lomakohteessa.
Valmistelu
Äkkilähtö Turkin lämpöön ei tapahdu ihan niin helposti, kun on ensin sovittava viidelle lapselle ja kahdelle kissalle hoitajat. Varasimme matkan torstaista sunnuntaihin, joten hoitajien oli myös huolehdittava, että koululaiset pääsevät perjantaina kouluun ja pienemmät päiväkotiin. Lisäksi viiden lapsen antaminen yhteen hoitopaikkaan on suorastaan julmaa ja epäinhimillistä, joten taakkaa on jaettava eri hoitopaikkoihin. Kaikki tämä säätäminen sujui onneksi helposti – kiitos isovanhempien, tätien ja enon.
A oli kuitenkin matkan suhteen pelokas, koska oli ihan varma, että terroristit räjäyttävät koneemme. Yritin liennyttää pelkoa kertomalla lento-onnettomuuksien olevan paljon harvinaisempia kuin esimerkiksi liikenneonnettomuuksien. Tämä tuotti tulosta: nyt meillä pelätään myös autoilua. Mutta kyllä ne pahimmat lento-onnettomuuspelotkin taisivat kaikota samalla. Tässä vaiheessa voitaneen todeta se, minkä terävimmät lukijat ehkä jo huomasivatkin, että lentokonettamme ei räjäytetty matkallamme.
Jos joku miettii, miksi ihmeessä halusimme matkustaa niin kauas, kun neljästä päivästä jo kaksi menee lähes pelkkään matkustamiseen, niin vastaus on, että juuri siksi. Jos saa istua tuntikausia paikallaan lukemassa, kuuntelemassa musiikkia, katsomassa telkkaria, katselemassa maisemia ja vielä ilman, että tarvitsee nousta jatkuvasti ylös siivoamaan, tiskaamaan, laittamaan ruokaa, hoivaamaan, kuskaamaan, kehumaan, torumaan, selvittelemään, leikittämään, jne, niin ymmärrätte varmaan pointin.
Menomatka
Lennot Antalyaan kestivät kuutisen tuntia sisältäen 1,5 tunnin vaihdon Istanbulissa. Lentoyhtiömme Turkis Hairlines osoittautui oivaksi valinnaksi, sillä palvelu toimi ja henkilökunta ymmärsi olla puhumatta suomalaisille. Kiitämme pehmeistä nousuista ja laskuista sekä erityisesti musiikkivalikoimaan sisältyneestä Snarky Puppysta. Lisäksi jokaiselle paikalle oli jaettu hassun hauska vihkonen, jossa kerrottiin Turkin hallituksen näkökulmasta täysin puolueeton tulkinta kesän vallankaappausyrityksen kulusta ja syyllisistä.
Vaihto Istanbulissa osoittautui mielenkiintoiseksi seikkailuksi. Ensimmäinen lentomme oli hiukan myöhässä, joten ajattelimme siirtyä varmuuden vuoksi mahdollisimman reippaasti seuraavan lennon portille. Koska emme olleet ihan varmoja, mihin meidän pitäisi mennä, kysyimme varmuuden vuoksi kaikilta neuvoa. Jokainen neuvoja ohjasi meidät eri suuntaan kuin edellinen. Moni muukin vaihtaja oli siinä vaiheessa yhtä pihalla kuin mekin, joten joukkopaniikin voimalla säntäilimme yhdessä ympäri lentokenttää.
Säntäily päättyi lopulta onnellisesti siihen, että me kaikki olimme ajoissa oikeassa paikassa ja tunsimme itsemme hölmöiksi, kun siirtyminen olikin tehty meille vaihtajille todella helpoksi ja nopeaksi, kunhan vain olisimme edenneet maltilla opasteiden mukaan. Jatkolento Antalyaan olikin sitten vähintään yhtä miellyttävä kokemus kuin ensimmäinen lento, ja pääsimmekin pian määränpäässä hyvästelemään uudet Istanbulissa tapaamamme joukkopaniikkiystävämme.
Taksimatka hotellille vei noin puoli tuntia ja se sisälsi pelkoa ja ahdistusta, kiihdyttelyä ja jarruttelua, tööttäilyä ja törttöilyä sekä mukavan huokean hinnan ja sympaattisen kuskin. Turkkilaisessa liikenteessä nopeusrajoitukset ovat näemmä vain minimirajoituksia, ryhmittyessä kaksi kaistaa voi muuttua kahdeksaksi, jalkakäytäville mahtuu kaksi autoa rinnakkain, ja on suorastaan epäkohteliasta jättää tööttäämättä, jos joku ajaa edellä hitaammin kuin itse haluaisi. Mutta suosittelen kaikille lentopelosta kärsiville turkkilaista taksimatkustamista. Siihen verrattuna lentäminen ei enää tunnukaan läheskään niin pelottavalta.
To be continued…
