You are currently viewing Vanhempi, sinä olet elokuvatähti!

Vanhempi, sinä olet elokuvatähti!

Tuntuuko sinusta, että perhe-elämäsi menee kuin elokuvissa? Ei minustakaan. Enkä nyt tarkoita sellaisia perussuomalaisen synkkiä kotimaisia elokuvia, joissa väkivalta on hellyyttä, vauvat käyttävän huumeita ja kurjuus on maailman palkka. Viittaan tässä sellaisiin ihanan hellyyttäviin Hollywood-leffoihin, joissa draamakomedian keinoin yritetään herättää katsojassa mahdollisimman vähän ajatuksia.

Tiedättehän sen, kun elokuvissa kuvataan perhearkea niin, että tulet töistä kotiin ja iloiset ja siististi pukeutuneet lapset juoksevat ovelle halaamaan. Sitten suorastaan rasittavan hyväntuulinen puoliso rientää keittiöstä essu päällä ja kastikekauha kädessä suukottamaan ja maistattamaan tuloillaan olevaa illallista, joka jättää hansvälimäkien yritelmät kauaksi taakseen. Siitä keittiöön siirryttyäsi voit oman perhe-elämäsi supersankarina kaataa itsellesi lasillisen viiniä, jolla huuhdot raskaan työpäivän muistot mielestäsi sekunneissa ja alat jutustella mukavia ja, ah, niin hassunhauskoja juttuja puolisosi kanssa. Illasta tulee täydellinen.

HAISTA PASKA SINÄ HOLLYWOOD-IHMINEN!

Todellisuudessa homma menee niin, että kotiin palatessasi lapsia ei kiinnosta, koska ovat uppoutuneet omiin viihdelaitteisiinsa. Sinua ärsyttää, koska haluaisit heidän viettävän vähemmän aikaa viihteen parissa ja tekevän enemmän jotain kehittävää. Olet vain liian väsynyt sanoaksesi mitään. Tavoitat puolisosi keittiöstä valmistamassa kalapuikkoja, koska juuri muuta ei ehdi arkena laittamaan. Olette molemmat huonolla tuulella ja aloitatte harsonkevyen riitelyn vain siksi, että teitä ärsyttää toistenne huonotuulisuus. Otat lasin viiniä, ja puolisosi huomauttaa orastavasta alkoholismistasi. Ilta on tuhoon tuomittu.

No eihän se Hollywood-ihmisen elokaan pelkkää kukkien haistelua ole. Eihän elokuvassa olisi mitään mieltä, jos perheidylliin ei syntyisi säröä, konfliktia tai jännitettä. Tapahtuu jotain käänteentekevää, ja elokuvan päähenkilönä joudut tutkiskelemaan sisimpääsi, ahdistumaan elämäsi merkityksettömyydestä, lähtemään henkiselle matkalle, ottamaan etäisyyttä ja lopulta, lopulta kohtaamaan itsesi. Sitten huomaat kasvaneesi ihmisenä ja perheidyllisi on kauniimpi ja täydellisempi kuin koskaan, sillä sinä, sinä olet nyt täydellinen.

HAISTA PASKA SINÄ HOLLYWOOD-IHMINEN!

Tosielämässä et ole edes oman elämäsi päähenkilö. Päähenkilöitä ovat kaikki muut ympärilläsi, ja sinä olet heidän palveluksessaan ikuista taksvärkkiä suorittava torppari, joka saa palveluksiaan vastaan ruokaa ja muutaman tunnin yöunet – jos saa. Elämäsi kyllä tuntuu usein turhalta, mutta et ehdi pysähtyä pohtimaan sitä. Aikasi menee valtion, työnantajan ja lastesi tarpeiden tyydyttämiseen. Puolisosi tarpeisiin ei aikasi enää sitten riitäkään, mistä sinulle ystävällisesti kyllä kotona usein huomautetaan.

Jos olet erityisvanhempi, joudut tämän lisäksi vielä kamppailemaan omien demonisiesi kanssa ja vapaustaistelemaan tuulimyllyjä vastaan lapsesi tulevaisuuden puolesta samalla, kun yrität ymmärtää sellaisia asioita, joihin ihmiskunta ei ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt vastausta.

 

Haluatko elokuvatähdeksi?

Myönnän, olen joskus kateellinen tuolle fiktiiviselle Hollywood-ihmiselle. Haluaisin käyttää paljon enemmän aikaa oman elämäni merkityksettömyyden pohtimiseen. Ihan vaan vaikka viikonloppu silloin tällöin pelkästään sen märehtimiseen, miksi minä en ole se täydellinen ihminen, joka haluaisin olla. Voi, se olisi ihanaa. Vain minä ja minun murheeni. Se olisi luksusta. Nyt joudun vain toteamaan asiantilan ja käyttämään lopun tarmoni muiden ongelmien murehtimiseen.

On kuitenkin yksi asia, joka yhdistää meitä oikeita ihmisiä ja Hollywood-sankareita: henkinen kasvu. Kun katsoo vuosia taaksepäin ja näkee oman kehityksensä, sitä välillä ihan hämmästyy. Työ ei ole mennyt hukkaan. Oman elämänsä kerryttämän kuonan sijaan sitä törmääkin vähän väliä kaikkeen siihen positiiviseen muutokseen, jota oman pään sisällä on tapahtunut. Kyllä se mukavasti hyvittää sitä, ettei aina ehdi murehtia omaa huonouttaan niin paljon kuin haluaisi.

Kun oikein kurkottaa, voi nähdä jopa itsensä elämänsä keskiössä, elämänsä päähenkilönä ja sankarina. Kunnes sitten kurkottaa liian pitkälle ja katajaan kapsahtaa. Mutta vaikka ruuhkavuosien todellisuus lyö joskus kovaa päähän, raahaa jaloista kurimukseen ja löyhkää toivottomuuden kaatopaikalle, voi silti aina nähdä pilkahduksen valoa päättymättömältä tuntuvan tunnelin päässä.

Tarinat, kuten elokuvat, kerrotaan vasta tapahtumien jälkeen. Vasta elettyjen kokemusten jälkeen niille annetaan tulkinta, kehys ja näkökulmat. Lopulta meistä jokainen taipuu Hollywood-elokuvan päähenkilöksi ja elämämme elokuvaksi.

Vanhempi, sinä olet tähti! Se ei ehkä vain nyt tunnu siltä.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. SamiR

    Erittäin hyviä huomioita!
    Noin juuri se menee

  2. IsoMyy

    Kalapuikot ja viihdelaitteet <3 Kuin meidän elämästä. Kun haet meltdown-pisteessä olevan lapsen päiväkodista, ja lapsi alkaa hokea tv-sarjojen repliikkejä (samaa 7 kertaa). Viritä siinä sitten keskustelua päivän tapahtumista, vietä harmoninen perhepäivällinen ja esittele lapselle hankkimiasi uusia legoja ja että nyt vietetään laatuaikaa ja paneutuva äiti leikittää sinua. Not.

Vastaa käyttäjälle SamiR Peruuta vastaus