Varmasti jokaiselle erityisvanhemmalle tulevat jossain vaiheessa tutuksi pictot eli kommunikoinnin avuksi tarkoitetut kuvakortit. Kuvia voi käyttää apuna mm. puheen korvaamiseen tai toiminnanohjauksen apuvälineinä esimerkiksi siirtymätilanteissa.
Useimmiten pictoja suunnittellaan käytettävän lasten tueksi, mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että lasten vanhemmatkin voisivat tarvita tukea omaan kommunikointiinsa tai oman toimintansa ohjaamiseen? No minäpä olen! Siksi tein oheiset erityisvanhemman omat pictot, joiden avulla vanhemmat selviävät takuuvarmasti tilanteesta kuin tilanteesta!
(Voit myös itse ladata valmiita tarpeisiisi sopivia kuva-aineistoja tai luoda niitä itse kätevällä kuvatyökalulla Papunet.net-sivustolla. Samalta sivustolta saat myös lisätietoa mm. puhevammaisuudesta sekä eri kommunikointimuodoista ja apuvälineistä.)
Erityisvanhemman omat kuvakortit
Näillä kuvakorteilla ilmaiset itsesi vanhempana selvästi ja kommunikoit onnistuneesti! (Lopussa linkki, jonka kautta voit ladata itsellesi kortit tulostettavana pdf-versiona.)
RAIVO. Joskus voi vähän hermostuttaa. Saattaapa joskus kuuppakin haljeta. Tällä kortilla ilmaiset kätevästi olotilasi niin, ettei läheisillesi varmasti jää epäselväksi, miltä sinusta nyt tuntuu.
OMA HETKI. On hyvä ottaa välillä hetki vain itsensä kanssa. Käytännössä se voi tarkoittaa vaikka laulamista harjanvarteen kesken siivouspäivän. Aikaa itselle joka tapauksessa.
KAHVI. Tarveaine numero yksi. Tällä kortilla ilmaiset joko tarpeen tai liität kahvipaussin kätevästi päiväohjelmaan.
KAHVI 2. Kahvikortteja on hyvä olla pakassa useampia, koska pelaat kuitenkin ensimmäisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
NORMIPÄIVÄ. Päivää, jolloin kaikki vanhemmuuden haasteet tuntuvat kaatuvan päälle samaan aikaan, on tavattu erityisvanhempien piireissä kutsua normipäiväksi.
VERTAISTUKI. Kun mikään muu ei tahdo enää auttaa tai piristää, on löydettävä joku toinen, jolla menee yhtä huonosti. Jostain syystä se auttaa. Näitä kohtaamisia kannattaa suunnitella kalenteriin pitkälle eteenpäin.
BYROKRATIA. No niin lapset, katselkaas pari tuntia videoita sillä aikaa, kun me tässä täytellään vähän KELA:n/kunnan/hoitotahon kaavakkeita.
EI JAKSA. Aina ei tosiaan jaksa. Joskus ei yhtään jaksa. Silloin on lyötävä tämä kortti pöytään.
LAPSETTAA. Kun haluat käyttäytyä kuin lapsi, on tämän kortin aika. Toimii hirvittävän hyvin mm. lasten kiukkuhetkinä ja muissa tilanteissa, joissa pitäisi toimia aikuisen tavalla, mutta ei enää jaksa.
EPÄTOIVO. Kaikki voi aina muuttua paremmaksi. Mutta välttämättä ei muutu. Tähän ajatukseen on hyvä jäädä hetkeksi jumiin silloin tällöin.
TYÖ. Tällä kortilla on kaksi merkitystä. Toisaalta se viittaa paikkaan, johon pääsee lepäämään raskaan kotiarjen jälkeen. Toisaalta se on myös paikka, jossa työnantajan osoittamien tehtävien lisäksi hoidetaan samalla kaikki lasten päivähoito-, koulu- ja hoitokuviot. Metatyötä unohtamatta!
WTF. Kun eteen tulee tilanne, ettet enää yhtään pysy kärryillä missä mennään ja mitä tapahtuu, on aika nostaa kädet pystyyn ja todeta, että nyt on kaaos edennyt niin pitkälle, ettei ole muuta tehtävissä kuin ottaa lasi viiniä.
Kiva, että huumoria löytyy kaiken kaaoksen keskellä. Sitä tarvitaan. Mulla Essi 10.5 laaja-alainen kehityshäiriö, tunnepuoli tm
Lähinnä ADD. Lääkkeet auttaneet. Joskus tuntuukin jo, että ei tässä mitään. Taustalla myös lapsen isän itsemurha kun tytteli oli alle 2 v. Essi käy psykoterapiassa ja on erityisen tuen päätös ja yksilöity opetussuunnitelma. Vertaistuki todellakin auttaa ja aika ja huumorintaju!! Kiitos upeasta luettavasta ja voimia perheellenne! Yt. Satu ja Essi
Tuollaisa kuvia olis ollu tarpeen monta, monta kertaa vaan muuan vuosi sitten nyt tuntuu, että kaikki on haasteelisempaa. Ei veraistukea, ei tukiverkkoa, ei keinoja, ei aina jaksa edes huumorilla kuitata, ei aina osaa olla enään edes aikuinen, ei ystäviin jaksa yhteyttä pitää, ei töissä voinu enään käydä, ei aikaa itselle muutakuin kahvihetkillä, ei empatian puute kuitenkaan vaivaa vaan opit nuorelle että ymmärtisi ei ole sairas sanokoon koulussa mitä vaan on vain erillainen, haju sekä tuntoaistit herkempiä mitä muilla = . mikä ei ole yhtään huono asia.malta keskittyä kun on tuoda adhd ja toisinaan ei vain ymmärrä kaikkea kuulemaansa, ei kaipaa kavereita kun ei tahdo ketään huoneeseensa tai penkovat tutkivat pelejä, ei aina ymmärrä miksi äiti itkee kun kerta äiti on aikuinen, nuori ei yllätyksistä tykkää ei juhlia tahdo syntymäpäiviään, kaikkea tätä ja paljon muuta on minun oma Asberger / ADHD/ erityisherkkyys omaava nuorukainen .Lopuksi on pakko vielä sanoa joskus olen miettinyt miksi taivaan Isä antoi minulla näin arvokkaan lahjan kun kuitenkaan ei ole antanut kasvatusopasta miten tulee toimia mitä huomioida ja mitkä ovat haasteet ja kuinka haasteet muuttuu suurimmaksi toisella osaalueella kun ikää tulee lisää ja kuika löytää keinoja eri tilanteisiin ja kuina saada lapsi / vuori kasvatettua vahvaksi itsenäiseksi nuoreksi aikuiseksi, että aikanaan pärjää omillaan ja kuinka saisi hankittua itseään miellyttävän ammatin ja kunnialla saisi käydä koulunsa.
Hei Sirpa, toivon sydämestäni, ettei sinun tarvitsisi jäädä yksin noiden asioiden kanssa. Nuoren tukena voi olla vain, jos oma jaksaminen on riittävää. Erityisvanhemman elämä on haastavaa, mutta olen varma, että selviät kyllä onnistuneesti ilman opaskirjaa, kunhan vain jaksat läpi näiden vaikeiden vuosien. Voimia arkeen!
Voi että miten ihanat ja osuvat nämä oli. Erityisesti tuo työkortti! Kaikki ne muutkin kuin työnantajan osoittamat työt, joita siellä tosiaan hoidetaan. Itsekin kyllä olen niin äärirajoilla nyt (ihan fyysisestikin) etten ole paljoa jaksanut käydä töissä lepäämässä vaan on pitänyt ihan kotona sängyssä levätä. 5 v vauhtineiti on siinä määrin kaoottinen ohjattava tällä hetkellä, dg:nä monimuotoinen kehityshäiriö (vaikka mielestäni on myös selkeän autisminkirjolainen). Jumalan kiitos vähän on jo adhd-lääkityksen kokeilemisesta ollut puhe ja päiväosastojakso on tulossa. Vertaistuki on ehkä maailman ihaninta ja olemme löytäneet tiemme kvtuki57ry:n ihanaan tukimuskariin ja muihinkin tapahtumiin. Olen saanut paljon lohtua blogistasi viime aikoina. Kirjoitat tosi oivaltavasti ja monet asiat ovat tuttuja. Varsin kokonaisvaltainen kamppailu tämä on. Me ollaan vieläpä kaksin tytön kanssa. Onneksi on hyvä päiväkoti ja omaishoidon lomitukset.
Kiitos palautteesta! Hienoa, jos blogistani on ollut iloa ja apua.
Erityisen hienolta kuulostaa, että olet pystynyt rakentamaan jo noin hyvän tuen ympärillenne. Tuo päiväosastojakso voi auttaa myös diagnoosien selventämisessä, ainakin meillä kävi juuri niin.
Heh heh .. hienoa
Kiva, että huumoria löytyy kaiken kaaoksen keskellä. Sitä tarvitaan. Mulla Essi 10.5 laaja-alainen kehityshäiriö, tunnepuoli tm
Lähinnä ADD. Lääkkeet auttaneet. Joskus tuntuukin jo, että ei tässä mitään. Taustalla myös lapsen isän itsemurha kun tytteli oli alle 2 v. Essi käy psykoterapiassa ja on erityisen tuen päätös ja yksilöity opetussuunnitelma. Vertaistuki todellakin auttaa ja aika ja huumorintaju!! Kiitos upeasta luettavasta ja voimia perheellenne! Yt. Satu ja Essi
Kiitos kommentistasi! Sinullakin on kyllä siellä aikamoinen paletti pyöritettävänä. Olkoon maailmankaikkeuden kaikki energiavirtaukset tukenasi!
😂👊 Oikein passeleita kuvia arjen tilanteisiin! Kiitos!!
Päivän piristys, kiitos siitä! 😄
Oma hienot kortit.
Kiitos!
Tuollaisa kuvia olis ollu tarpeen monta, monta kertaa vaan muuan vuosi sitten nyt tuntuu, että kaikki on haasteelisempaa. Ei veraistukea, ei tukiverkkoa, ei keinoja, ei aina jaksa edes huumorilla kuitata, ei aina osaa olla enään edes aikuinen, ei ystäviin jaksa yhteyttä pitää, ei töissä voinu enään käydä, ei aikaa itselle muutakuin kahvihetkillä, ei empatian puute kuitenkaan vaivaa vaan opit nuorelle että ymmärtisi ei ole sairas sanokoon koulussa mitä vaan on vain erillainen, haju sekä tuntoaistit herkempiä mitä muilla = . mikä ei ole yhtään huono asia.malta keskittyä kun on tuoda adhd ja toisinaan ei vain ymmärrä kaikkea kuulemaansa, ei kaipaa kavereita kun ei tahdo ketään huoneeseensa tai penkovat tutkivat pelejä, ei aina ymmärrä miksi äiti itkee kun kerta äiti on aikuinen, nuori ei yllätyksistä tykkää ei juhlia tahdo syntymäpäiviään, kaikkea tätä ja paljon muuta on minun oma Asberger / ADHD/ erityisherkkyys omaava nuorukainen .Lopuksi on pakko vielä sanoa joskus olen miettinyt miksi taivaan Isä antoi minulla näin arvokkaan lahjan kun kuitenkaan ei ole antanut kasvatusopasta miten tulee toimia mitä huomioida ja mitkä ovat haasteet ja kuinka haasteet muuttuu suurimmaksi toisella osaalueella kun ikää tulee lisää ja kuika löytää keinoja eri tilanteisiin ja kuina saada lapsi / vuori kasvatettua vahvaksi itsenäiseksi nuoreksi aikuiseksi, että aikanaan pärjää omillaan ja kuinka saisi hankittua itseään miellyttävän ammatin ja kunnialla saisi käydä koulunsa.
Hei Sirpa, toivon sydämestäni, ettei sinun tarvitsisi jäädä yksin noiden asioiden kanssa. Nuoren tukena voi olla vain, jos oma jaksaminen on riittävää. Erityisvanhemman elämä on haastavaa, mutta olen varma, että selviät kyllä onnistuneesti ilman opaskirjaa, kunhan vain jaksat läpi näiden vaikeiden vuosien. Voimia arkeen!
Näistä saa kivat kuvakortit. Huumoria kaipaankin arkeen adhd-teinin kanssa. Kiitos❤️
Voi että miten ihanat ja osuvat nämä oli. Erityisesti tuo työkortti! Kaikki ne muutkin kuin työnantajan osoittamat työt, joita siellä tosiaan hoidetaan. Itsekin kyllä olen niin äärirajoilla nyt (ihan fyysisestikin) etten ole paljoa jaksanut käydä töissä lepäämässä vaan on pitänyt ihan kotona sängyssä levätä. 5 v vauhtineiti on siinä määrin kaoottinen ohjattava tällä hetkellä, dg:nä monimuotoinen kehityshäiriö (vaikka mielestäni on myös selkeän autisminkirjolainen). Jumalan kiitos vähän on jo adhd-lääkityksen kokeilemisesta ollut puhe ja päiväosastojakso on tulossa. Vertaistuki on ehkä maailman ihaninta ja olemme löytäneet tiemme kvtuki57ry:n ihanaan tukimuskariin ja muihinkin tapahtumiin. Olen saanut paljon lohtua blogistasi viime aikoina. Kirjoitat tosi oivaltavasti ja monet asiat ovat tuttuja. Varsin kokonaisvaltainen kamppailu tämä on. Me ollaan vieläpä kaksin tytön kanssa. Onneksi on hyvä päiväkoti ja omaishoidon lomitukset.
Kiitos palautteesta! Hienoa, jos blogistani on ollut iloa ja apua.
Erityisen hienolta kuulostaa, että olet pystynyt rakentamaan jo noin hyvän tuen ympärillenne. Tuo päiväosastojakso voi auttaa myös diagnoosien selventämisessä, ainakin meillä kävi juuri niin.