You are currently viewing Eriarvoisuus tuhoaa vanhemmuuden edellytyksiä

Eriarvoisuus tuhoaa vanhemmuuden edellytyksiä

Kritisoin viikko sitten usein esitettyjä näkemyksiä, joiden mukaan lasten ongelmat johtuisivat kurin ja rajojen puutteesta tai siitä, että ”vanhemmuus on hukassa”. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tällaiset karkeat yleistykset eivät ole paikkaansa pitäviä tai lainkaan hyödyllisiä, mutta päätin kuitenkin pureutua hieman tarkemmin aiheeseen.

Unohdetaan siis tässä vaiheessa perusteettomat yleistykset huonosta vanhemmuudesta ja katsotaan tarkemmin sitä joukkoa, jolla vaikeuksia ilmenee. Tutkimukset eivät nimittäin tue väitteitä, että lapsilla menisi yleisesti huonommin kuin ennen tai että vanhemmat olisivat yleisesti osaamattomampia kuin ennen. Itse asiassa Suomen lapsilla, nuorilla ja perheillä menee paremmin kuin koskaan.

Mutta kaikilla ei mene. Siksi onkin kiinnostavaa pohtia, että jos suurimmalla osalla elämä sujuu mallikkaasti, niin miksi on tästä pääjoukosta erillään kasvava joukko perheitä, joilla ei mene yhtä hyvin. Ja kuten arvata saattaa, asia on hyvin monisyinen.

Vanhemmuuden sijaan moni muu asia voi olla hukassa

On ihan selvää, että Suomessa on myös sellaisia vanhempia, joiden elämänhallinta ei ole kunnossa. Eikä se ole ihme, että jos jaksamista tarpeeksi koetellaan, niin esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat voivat asettua taloksi hyvin salakavalasti. Monien elämänhallinnan ongelmat juontavat lisäksi juurensa ihan muualta kuin vanhemmuuteen suoraan liittyvistä asioista.

Kaikki tämä kuitenkin heijastuu vanhemmuuteen. Jos elämänhallinta on katoamassa, niin kyllä siinä alkaa se vanhemmuuskin hukkua samalla. Terveiden rajojen puute on tällöin enemmänkin seuraus kuin perimmäinen syy sille, että lapset alkavat oireilla ja voida huonosti. Perheet tarvitsevat tukea, jotta koko elämä voidaan ottaa haltuun. Vanhemmuustaitojen tukeminen on vain yksi osa ratkaisua, jolla voidaan palauttaa tasapaino elämään.

Mutta sitten on erikseen se erityisvanhempien ryhmä, jolla ei ole puutteita elämänhallintataidoissa saatika tavanomaisissa vanhemmuustaidoissa, mutta he ja heidän perheensä saattavat kamppailla hyvin vaikeiden haasteiden ja ongelmien kanssa. Lapset voivat oireilla neurobiologisten syiden vuoksi tai vanhemmat voivat olla pulassa ihan vain oman uupumuksensa vuoksi.

Emme mekään joutuneet aikanaan turvautumaan lastensuojeluun siksi, että olisimme olleet kykenemättömiä huolehtimaan normaaliin lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvistä jutuista. Jouduimme tekemään itse itsestämme lastensuojeluilmoituksen, koska emme saaneet tarvitsemaamme apua mistään muualta. Kyllä meille kaikenlaista vanhemmuuden ohjausta tarjottiin, mutta lopulta kaikki tajusivat, että neuropsykiatrisen hoidon ja tukimuotojen puute oli ainoa korjattava asia elämässämme.

Väittäisin, että perheillä, joilla todella on ongelmia ja vaikeuksia, on haasteena muutakin kuin lepsut kasvatusperiaatteet. Lapsi, joka saa liian usein päättää, mitä hänelle tarjotaan ruuaksi tai kuinka pitkään hän saa pelata tietokonepelejä, ei vielä koe sellaista turvattomuutta rajojen puutteen takia, että hänellä olisi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia toimia muiden ihmisten kanssa tai hallita käytöstään.

Tarvitaan eriarvoisuuden vähentämistä ja tukea perheille

 

Jos mietitään ihan tosissaan niitä tekijöitä, jotka altistavat perheitä pahoinvoinnille, eivät lepsut kasvatusperiaatteet ole listalla laisinkaan. Sen sijaan taustalla on yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyviä tekijöitä: köyhyyttä ja osattomuutta. Myös tukien ja palveluiden eriarvoinen saatavuus vaikeuttaa mm. monien erityisperheiden arkea.

Jos näiden perheiden asemaa ja hyvinvointia halutaan parantaa, on laitettava ensin lainsäädäntö kuntoon. Tällä hetkellä ollaan uudistamassa esimerkiksi vammaispalvelulakia, jolla halutessamme voitaisiin varmistaa, että palvelut olisivat yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Lisäksi tiedetään, että perheiden tukeminen on parasta eriarvoisuuden ehkäisyä, joten lisäresurssit eivät olisi pahitteeksi.

Vanhemmuuteen liittyvät ohjeet ja neuvonta ovat ihan kivoja juttuja, mutta ensin on hyvä tarkistaa, että perheiden tuki ja perusturva ovat kunnossa. Neuvoista ei ole hyötyä, jos elämän perusedellytykset eivät ole kunnossa.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. suvi

    Hyvä kirjoitus! Myös vanhempien esim.oma adhd tai asperger vaikuttaa siihen millaisena arjen hallinta näyttäytyy/miten se onnistuu.

    1. Arto Bäckström

      Kiitos! Ja totta, erityisvanhemmuus on usein myös sitä, että vanhemmalla itsellään on jokin poikkeavuus. Joillain on jopa sekä oma että lapsen diagnoosi taustalla.

Vastaa käyttäjälle Arto Bäckström Peruuta vastaus