You are currently viewing Lapset virpomassa

Lapset virpomassa

Virpominen on hauska pääsiäisperinne, jossa lapset kerjäävät luvan kanssa naapurustosta makeisia, jonka jälkeen niitä syödään niin paljon, että kaikilla on huono olo. Siinä vaiheessa vanhemmat havahtuvat tarjoilemaan lapsilleen jotakin suolaista syötävää, jonka vaikutuksesta voidaan hyvällä onnella välttää suklaaoksennuksen siivoaminen olohuoneen kalusteista.

Meidän viisilapsisessa perheessämme virpomisvalmistelut alkavat hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Jo aiemmin viikolla on haettu tarvittavat pajunoksat ja yritetty estää kissoja leikkimästä niillä, hankittu tarvittavat askarteluvälineet ja yritetty estää lapsia leikkimästä niillä ja sitten vielä lopulta tuunattu pajunoksat valmiiksi. Tänä vuonna sain ihan puolivapaaehtoisesti osallistua oksien värkkäilyyn itsekin, vaikka pidänkin itseäni erittäin askartelukriittisenä ihmisenä.

Varsinaisen virpomispäivän eli palmusunnuntain aamu on myös puuhaa täynnä. On valittava vaatteet, maalattava naamat, jaettava risut sekä etsittävä sopivat pannut ja muut vermeet. (Tai äidin hommaksihan tuo kaikki jäi, itse pakenin kaaosta muiden kotitöiden pariin.) Lisäksi on yritettävä hillitä odottamiseen turhautuneita yli-innokkaita lapsia: ”Katsokaas, kun te ette voi mennä soittamaan ovikelloja kello seitsemältä sunnuntaiaamuna!”

Erityisvirpojat vauhdissa

Ennen kuin lähetimme lapset kiertelemään keskenään naapurustoa oli tietenkin käytävä virpomisen pelisäännöt läpi. Virpomiseen pitää ensin pyytää lupa ja kohtelias käytös pitää muistaa. Lisäksi A:lle varmuuden vuoksi muistutettiin, että ihmisillä on myös oikeus kieltäytyä virpomisesta, eikä kieltäytyminen oikeuta hermostumaan heille tai ainakaan hyökkäämään päälle. A olikin skarppina ja virpomiset menivät hänen osaltaan hienosti.

Köpöllä meni kuitenkin vähän liian lujaa. Hän ei aamulla tahtonut pysyä nahoissa, odottaminen oli liikaa. Odotellessa hän vielä ehti päättää järjestellä omat virpomiskuvionsa uusiksi: hän lähteekin pyörällä! Itkuksihan se meni, kun kiskoimme tuolta jääräpäiseltä kalifilta kypärää pois ja eväsimme pyöräilyn lumihangessa. Siinä ei auttanut selittää, että talvisäässä ei voi pyöräillä tai että naapurit asuvat minuutin kävelymatkan säteellä.

Vielä kun ylipuhuimme hänet lähtemään liikenteeseen myös ilman sisäkäyttöön tarkoitettua potkuautoa, oli Köpökin valmiina liittymään virpojien klaaniin. Mutta voih, Köpö pääsi juuri ja juuri ovesta ulos kun jo kompuroi kuperkeikkaa kantamukset käsissään ja satutti kätensä. Eli ei kun lapsi takaisin sisälle, kylmäpussia ranteeseen ja rauhoittelemaan itkua.

Hätääntynyt itku syntyi onneksi enemmän pettymyksestä ja jännityksestä kuin vamman vakavuudesta, joten Köpökin sai uuden mahdollisuuden lähteä virpomaan. Isommat sisarukset pitivät hyvää huolta pienemmistään, kukaan ei hermostunut ja kavereitakin lähti mukaan. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan!

Lopputulos: Väsymys ja paha olo

Tiesittekö, että Suomessa on säädetty sellainen laki, joka määrää lapset syömään kaikki pääsiäisenä kerätyt suklaat kerralla? No paha olohan siitä tulee. Sen verran suolaista saimme välissä syötettyä, että suklaa kulki suun kautta vain yhteen suuntaan, mutta kyllä se vähän huvitti katsoa ylensyöneen pikkulapsen kiemurtelua lattialla.

Iltapäivästä kävelimme kivenheiton päähän lankomiehen luokse kahville. Huomasimme olevamme aivan uupuneita. Sellaista kaaosta ja töttöröömeininkiä oli aamu ja päivä siihen asti ollut. Lapsilla alkoi epätavanomaisen sokeripitoinen ravinto potkia hiljalleen sisään oikein kunnolla, joten sellaista väsymyksen ja levottomuuden sekaista pyllyilymeininkiä oli luvassa iltaan asti.

A:stakin huomasi, miten aamun skarppaus oli vienyt energiat tyhjiin ja hermostuminen oli herkässä. Sen yhdistäminen pienten sisarusten levottomaan hyperaktiivisuuteen loi sellaisen ruutitynnyrin, että on suoranainen ihme, että varsinaista räjähdystä ei illan aikana sattunut.

Eli mitä tästä opimme: ei kannata antaa lasten syödä kaikkia herkkuja kerralla. Mutta emme me kuitenkaan oppineet. Kyllä me sen jo nytkin edellisiltä kerroilta tiesimme, että näinhän siinä käy. Ja näin siinä käy seuraavillakin kerroilla.

Tällä artikkelilla on 6 kommenttia

  1. Vuoden Äiti

    Ensinnäkin kiitos tästä blogista. Olen seuraillut sitä vasta vähän aikaa, mutta nauttinut joka hetkestä. Tai onkohan ”nauttia” hieman epäkorrekti ilmaus… No, samassa veneessä ollaan. Tai melkein, koska (tämä on sitten se toiseksi-kohta) meillä ne suklaamunat löytyivät yöllä vessan matolta… Nooh, iteppä annoin mättää munat naamaan. 😀

    1. Arto Bäckström

      Kiitos sinulle! Teillähän kävi sitten ihan tämä klassinen pääsiäisjekku. En kyllä keksi mitään parempaa tapaa aloittaa päivää kuin oksennuksen siivoaminen matolta, eiku… 😀

  2. Äityliini

    😂😂😂👌 Illan parhaat naurut! Kiitos!

    1. Arto Bäckström

      Eipä kestä, hyvä jos maistui!

  3. Katri/ Kotona ja kaupungilla

    Olipa kiva, kun löysin blogiisi. Se on mielenkiintoinen ja kirjoitat kivasti 🙂

    Meidän 3,5v. ei ole vielä tajunnut virpomista (ei halunnut lähteä vaikka yritin vähän houkutella) päälle, joten meillä nuo
    pääsiäisähkyt odottavat vielä vuoroaan (sitä odotellessa)… Ehkä, kun tajuaa oikeasti, että sieltähän saa suklaamunia!

    1. Arto Bäckström

      Kiitos Katri kommentistasi!

      Pienille lapsille tuo virpomistouhu voi olla vähän pelottavaakin, mutta kyllä se siitä iän myötä lamppu vielä syttyy. Suklaanhimoa ei voi vastustaa! 😀

Vastaa käyttäjälle Vuoden Äiti Peruuta vastaus