Blogi

Vanhemmuuspuhe on täynnä piirteitä, joita voisi kutsua empatiavajeeksi. Tiivistetysti sanottuna empatia on kykyä ilmaista kunnioitusta toista ihmistä kohtaan riippumatta siitä, olemmeko hänen kanssaan samaa mieltä tai samaistummeko hänen asemaansa. Tätä toisia kunnioittavaa lähestymistapaa soisin esiintyvän enemmän.

En voi tajuta vanhempia, jotka… Jokainen, joka yhtään välittää lapsistaan, ei varmasti… Miksi erityislasten vanhemmat eivät vaan… Kuvitteletko sinä jotenkin olevasi parempi, kun…

Netin keskustelupalstat ja some ovat tietysti helppo esimerkki empatiavajeen hallitsevuudesta. Kerroit mitä tahansa itsestäsi tai valinnoistasi liittyen vanhemmuuteen, saat osaksesi hyökkäyksiä ja tuomitsemista. Tappouhkauksiakin voi saada pelkästään sormiruokailun takia. Ja auta armias, jos olet erityislapsen vanhempi, niin ei ole olemassa sellaista vikaa, jota ei sinusta löytyisi.

Miksi niin monella on sitten taipumusta arvostella ja tuomita muita, vaikka kyse olisi puhtaasti henkilökohtaisista asioista? Uskon, että tähän on neljä syytä: pelko, typeryys, tietämättömyys ja osaamattomuus. Pelko voi syntyä siitä, että yksittäisen henkilön valintoja ja kommentteja ei enää nähdäkään henkilökohtaisina asioina, vaan puhujan katsotaankin edustavan jotain itseään suurempaa muutosta tai voimaa, joka uhkaa toisella tavalla ajattelevien oikeuksia ja vapauksia. Kestovaippojen käyttäjä ei olekaan silloin enää ympäristötietoinen yksilö, vaan uhka muoviteollisuudelle ja koko länsimaiselle kulutusyhteiskunnalle ja sitä kautta jokaisen kertisvaippojen käyttäjän vihollinen.

Typeryys taas on ihan vain laiskuutta ottaa toisia huomioon. Itsekkään, ylimielisen ja itsensä muita paremmaksi tuntevan ihmisen on helppo huudella. Kolmas ja neljäs syy, tietämättömyys ja osaamattomuus, ovat onneksi helpompia muuttaa. Empatia- ja vuorovaikutustaitoja on mahdollista opetella. Jos huomaa verkkokeskusteluissa töksäyttävänsä asioita tai aiheuttavansa mielipahaa, voi ihan hyvin opetella kommunikoimaan paremmin ja rakentavammin. Kuuntelemalla oppii ymmärtämään.

Miten netissä voisi sitten lisätä empatiaa? Mielestäni keskusteluihin tarvittaisiin kannustimia. Keskustelupalstoilla pitäisi voida arvioida toisten kommentteja niiden empatia-arvon osalta. Usein on tapana, että keskustelijat voivat äänestää, oliko yksittäinen kommentti hyvin argumentoitu. Tämän lisäksi voisi olla toinenkin nappi, jossa äänestetään siitä, lisäsikö kommentti keskustelijoiden keskinäistä ymmärrystä ja arvonantoa ihmisinä. Tällöin jokaisella olisi motiivi kirjoittaa toisia kunnioittavasti.

Ei vain keskustelupalstojen ongelma

Olin eräänä iltana leikkipuistossa lasteni kanssa. Neurokirjolla oleva esikoiseni sai kesken leikkien raivokohtauksen ja uhkaili muita lapsia aggressiivisella käytöksellään. Sain tilanteen nopeasti haltuun, eikä kenellekään käynyt mitään. Lapset ohittivat asian nopeasti. Tunsin kuitenkin vanhempien polttavan tuijotuksen selässäni. Kuulin mutinaa. Yksi äiti lähti lastensa kanssa kotiin. Yksi vanhemmista kuitenkin katsoi minuun empaattinen ilme kasvoillaan, joten sain kerrottua hänelle esikoiseni tilanteesta. Päädyimme lopulta sopimaan leikkitreffit seuraavaksi päiväksi.

Vaikka netin keskustelupalstat ja some ovat helppoja esimerkkejä, joissa empatiavaje kärjistyy, ei se silti tarkoita, etteikö vastaavaa esiintyisi muualla. Vanhemmat saavat välillä kuulla omista valinnoistaan – tai asioista, joihin eivät edes voi vaikuttaa(!) – arvostelua päin naamaa ihan ventovierailta ihmisiltä. Empatiavajetta esiintyy myös hiljaisempana versiona: välttelynä, syrjintänä ja selän takana haukkumisena. Ulkopuoliseksi jääminen voi olla raskas kokemus.

Samat syyt ovat jälleen taustalla: pelko, typeryys, tietämättömyys ja osaamattomuus. Typerät ihmiset ovat usein typeriä niin livenä kuin netissäkin. Pelko voi liittyä omiin lapsiin: lapseni voi kohdata ikäviä tilanteita tai saada huonoja vaikutteita noiden seurassa. Meillä kaikilla on varmasti myös jonkinlaisia puutteita erilaisuuden kohtaamisen taidoissa tai emme voi tietää kaikesta kaikkea. Se ei silti estä meitä yrittämästä ymmärtää toisia.

Moni peräänkuuluttaa nykyisin – ja aivan oikein – lisää empatiaa ihmisten välille. Itse ajattelen vielä voimakkaammin. Minusta ihan minimilähtötason pitäisi olla empatia ja toisten kunnioitus. Jos sitä ei ole, niin jotain on rikki tai vialla, ja sitä pitää alkaa korjata heti.

Empatia voi olla ammattilaisten tärkein työkalu

Tärkeimpiä ruuhkavuosien kontakteja kaikille vanhemmille ovat erilaiset kasvatus-, koulutus ja sotealan ammattilaiset. Vanhemmat saavat päivittäin olla kontaktissa erilaisiin hoitajiin, opettajiin, lääkäreihin ja muihin lasten parissa työskenteleviin ihmisiin. Erityislasten kohdalla näiden kontaktien määrä voi olla moninkertainen.

Siksi ei ole samantekevää, miten nämä ihmiset kykenevät empatiaan. Ja tässä kohtaa ei pidä sekoittaa empatiaa sympatiaan. Ei ole tarkoitus, että ammattilaiset itkevät vanhempien kanssa yhdessä vaikeina hetkinä tai samaistuvat kaikkiin hyviin ja heikkoihin hetkiin koko sydämellään. Ei, ymmärrys ja hyväksyntä sekä niiden ilmaiseminen riittävät.

Väitän, että empatia on etenkin lapsiperheiden kanssa työskentelevien soteammattilaisten tärkein työkalu. Yhteistyötä on niin paljon helpompi rakentaa, jos keskinäinen kunnioitus on rakennettu hyvin. Sama koskee tietty myös vanhempia itseään. Ammattilaisetkin ovat ihmisiä, jotka kaipaavat empaattista suhtautumista.

Empatia on taitolaji, jonka harjoittaminen on kaikkien etu. Jos osoittaa ensin kykynsä kuunnella ja kunnioittaa, on paljon helpompi esittää oma näkemyksensä asioista, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa keskustelukumppanin näkemysten kanssa. Sellaisen yhteyden avulla opitaan, kehitytään ja voidaan paljon paremmin.