Mitä on erityisvanhemmuus?
Määrittelen erityisvanhemmuuden siten, että on joku itsestä riippumaton tekijä, joka asettaa normaalia enemmän haastetta vanhemmuudelle ja jaksamiselle. Haastava ominaisuus voi liittyä lapseen, vanhempaan itseensä, elämäntilanteen, lähiympäristöön tai yhteiskuntaan. Käsitteestä voi lukea lisää Erityisvanhemmuudesta-sivulta.
Miksi pitää puhua erityisvanhemmuudesta? Onko se vain erilaisten vanhempien asettamista vastakkain?
Päinvastoin! Puhun erityisvanhemmuudesta, koska haluan lisätä ymmärrystä, empatiaa ja armollisuutta vanhempien välille ja vanhemmille itselleen. Lue lisää syistä puhua erityisvanhemmuudesta.
Millaista on tulla erityisvanhemmaksi?
Järkytys on suuri, samoin hämmennys. Kaikki asiat pitää rakentaa uusiksi. Hyväksyminen voi olla aluksi kaikkein vaikeinta. Tähän aiheeseen liittyen suosittelen artikkeleita Lapsen erityisyyden hyväksyminen on vaikea matka kaikille läheisille sekä Tervetuloa Amerikkaan, Kolumbus!
Muuttuvatko erityisvanhemmuuden kokemukset ajan kanssa?
Jokainen erityisvanhempi joutuu käymään oman yksilöllisen prosessinsa läpi. Prosessissa on eri vaiheita, joilla on oma tehtävänsä. Lue artikkeli Erityisvanhemmuuden 5 vaihetta.
Minkälaista on erityisvanhemman arki?
Blogissani kirjoitan usein juuri siitä, minkälaista arkea elän. Minun elämäni voi olla kuitenkin toisenlaista kuin monen muun erityisvanhemman arki, ja silti se on monin tavoin samanlaista kuin useimpien lapsiperheiden hektinen arki. Siinä tulee vain kaupan päälle omat paikoin erittäin raskaat erityislisänsä. Tästä voit lukea yhden esimerkkipäivän, joka voi valaista asiaa enemmän.
Miltä erityisvanhemmuus tuntuu pahimmillaan?
Erityisvanhempana joutuu kohtaamaan oman sisimpänsä toden teolla. Pahimmillaan joutuu vastakkain oman pimeän puolensa kanssa. Toivottomuus, neuvottomuus, ahdistus ja avun puute voivat johtaa hyvin synkkään tilaan. Lue tarkempi kuvaus täältä.